Pohjois-Norjan Road Trip

On kyllä jäänyt kokonaan blogin kirjoittaminen.. Niin se arki vain vie.
Irlannin reissun postaukset jäivät kesken, mutta kysyä saa, jos joku jäi mietittymään. Ehkä palaan joskus siihen matkaan, mutta nyt mennään tämän vuoden matkaan -Road Trip Pohjois-Norjassa!

Pohjois-Norjassa on paljon nähtävää ja koettavaa, sekä toinen toistaan upeampia luontokohteita. Me valitsimme loppujen lopuksi seuraavan reitin:

Eli Vaasasta ajoimme ensin Jyväskylään kummipojan synttäreille. Jyväskylästä ajoimme Sodankylään kummitytön luokse, josta menimme Kilpisjärvelle. Seuraavaksi matka jatkui Lyngeniin, Altaan, Nordkappiin ja Borselvin kautta Rovaniemelle, josta ajoimme Ranuan kautta kotiin. 

Ajokilometrejä kertyi ihan mukavasti. Varsinkin Jyväskylä-Sodankylä väli tuntui todella pitkältä matkalta istua :D Ajomatkat meni mukavasti, vaikka välillä puuduttikin.

Tässä on muutamia kuvia matkaltamme. Kirjoitan kohteista erikseen vielä. 

Näkymät Saanalta. Matkalla huipulle. 

Matkalla Saanan huipulle. 

Steindalsbreen glacier, Lyngen

Altan kalliokuvat, Alta

Nordkapp

Silfar Canyon

Olimme suurimman osan öistä teltassa yötä. Telttailu Norjassa on tehty helpoksi, koska ilmaisia levähdys- ja telttapaikkoja on joka paikassa. Vaikka telttapaikkoja on usein, kannattaa silti etsiä jo kotona paikat valmiiksi. Olimme Lyngenissä ihanalla rannalla yötä, mutta Nordkappista tultaessa sopivaa paikkaa ei meinannut löytyä. Väsyneenä ei jaksa oikein etsiä ja silloin oli hermo vähän kireällä.

Altassa meillä oli hotellina sympaattinen Husky Holmen Lodge, Rovaniemellä olimme varanneet tyylikkään Arctic Light Hotelin. Koitan kirjoittaa myös hotelleista, mutta suosittelen kumpaakin!

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Norja antoi meille parastaan :)

Se rakkain paikka

Myönnän olevani varmasti maailman kokemattomin matkabloggaaja ever. Mun matkakokemus on tämä:

- kaksi vuotiaana Norjan reissu, joka oli äidin ja isän häämatka 

- useampi Ruotsin reissu. Laivalla. Ei olla siis käyty maissa, mutta kai se lasketaan?

- kaksi kertaa ala-ikäisenä Tallinnassa. Vanhempien kanssa. 

- kerran täysi-ikäisenä Tallinnassa. Ilman vanhempia. 

- Vaasa-Uumaja-Tornio-Vaasa Road Trip viime kesänä.

- työmatka Norjaan. Alle 24h matkustamista, ensimmäinen lentomatka. 

- Irlannin reissu. 

Ett' sillee. Kaikista hyviä muistoja (paitsi ensimmäisestä Norjan matkasta, koska ikä), mutta oon aina kaivannut matkustamaan. Olen aina haaveillut matkustamisesta ja erilaisista paikoista, joissa voin kokea kaikkea hienoa. Ja niitä kohteita riittää! Tänäänkin käytin yhden kahvitauoistani vain haaveilemiseen Espanjan matkasta..

Irlannissa näin ja koin upeita asioita. Mutta se rakkain, se kaikkein kaunein maisema on täällä -kotona. Tänne minä kuulun, tämä on minun paikkani. Merenkurkun saaristo. Täällä minä tunnen olevani parhaimmallina ja vapaimmillani. 

Minulle meri on tärkeä ja rakas elementti. Olen aina asunnut lähellä merta ja minulle on äärimmäisen vaikea ajatus asua sisämaassa. Siihenkin varmasti oppii, mutta meri on jotain niin kaunista. Se on samalla pelottava ja vihainen, samalla tyyni ja rauhallinen. En tiedä mitään parempaa kuin istua Rönnskärin länsikallioilla ja katsella aaltoja. En tiedä mitään rauhoittavampaa kuin katsoa auringonlaskua horisontin taakse. 

Minulla on kunnia myös nähdä merta sieltä, mistä kovin moni muu ei sitä näe. En ole kokenut koskaan mitään yhtä jännittävää, enkä yhtä rauhoittavaa kuin silloin kun saan sukeltaa pinnan alle. 

PS. Kaikki postauksen kuvat ovat vuodelta 2016, sukellusreissuilta otettuja otoksia. Kaikki on samalta seudulta napsittu. Meri muuttuu hetkessä tyynestä vihaiseksi, vihaisesta tyyneksi. 

Pyöräilyretki Aransaarille

Seuraavana päivänä suunnattiin Aransaarille, tarkemmin sanottuna saariryhmän isoimmalle saarelle, Inishmorelle. Saari valikoitui kohteeksi siellä sijaitsevan linnoituksen Dun Aonghasan vuoksi, mutta myös sen takia että sinne pysähdytään ensin. Inishmorelta pääsee myös pienimmille saarille ja saarihyppely onkin lukemani mukaan ihana kokemus. No, ensi kertaankin pitää jättää jotain :)

Lautta lähti Ros a' Mihl -nimiesetä paikasta, johon ajoi Galwaysta noin tunnin. Me olimme ostaneet liput etukäteen Aran Island Ferriesin omita sivuilta, mutta lippuja ei lähetetä vaan ne pitää toimistolta hakea. Toimisto on onneksi helppo löytää eikä mitään ongelmaa ollut. Lauttakin oli helppo löytää ja saatiin vierekkäiset istumapaikat. Matka kestää noin 40 minuuttia ja saattaa keinuttaa! Mutta lautta on sen verran iso, että kyllä siellä istuu vaikka vähän keinuttaisi.

Lautta jättää satamaan, josta voi vuokrata pyörän tai hevoskyydin. Hevoskyyti olisi kans varmasti ollut ihan hauska, mutta mun kävi heppoja sääliksi. Onneksi meidän näkemänne hevoset vaikuttivat hyväkuntoisilta, eivät olleet laihoja, kaviot eivät oleet pitkiä eikä keneltäkään vuotanut silmät tai suu. Mutta totuushan on silti se, että eläimet tekevät pitkää päivää, vetävät ihmisiä tutustumaan saareen ja ravaavat asfaltilla. Minusta hevoskyyti kannattaa jättää välistä ja vuokata pyörät! Pyörävuokraamossa oli erilaisia ja varmasti kaikille sopivat välineet. Vuokra oli jokapaikassa 10€/pyörä ja lisäksi maksettiin 10€/pyörä pantti. Pantin sai takaisin kun pyörä palautettiin.

Dun Aonghasa on Inishmoren suosituin nähtävyys, eikä turhaan. Linnoitus kallioiden reunalla on upea kokemus ja näkymät aivan uskomattomat. Pudotus suoraan Atlantiin on 87 metriä, eikä turvakaiteita ole.

Linnoitukselle pyöräilee noin 30-40 minuuttia, mutta kiirettä ei kannata pitää, vaan nauttia maisemista :) Pyörämatkan lisäksi linnoitukselle kävellään noin. 20 minuuttia kivistä polkua, mutta kaiken tämän jälkeen odottaa yksi upeimmista maisemista:

Matka Aran Saarille oli täydellinen. Nautin suunnattomasti maisemista ja pyöräilystä, kylä oli aivan ihana ja ihmiset olivat jotenkin todella onnellisia. Me olimme saarella noin kuusi tuntia ja aika oli aivan liian lyhyt. Tuossa ajassa kerkesimme varmasti näkemään oleellisimman, mutta kun sydämestä jäi pala tuonne niin kuinka siitä voi saada tarpeeksi? Seuraavalla Irlannin reissulla teemme varmasti saarihyppelyä saarilla :)

PS. Olisiko nää isommat kuvat kivemmat?

Sadepäivä

Reissun ainut sadepäivä osui päivälle, jolloin oltiin suunniteltu kierros Connemara National Parkissa. Tarkoituksena oli vaeltaa Diamond Hill -niminen vaellusreitti. Koska vettä satoi aamusta asti ja sadetta oli luvattu koko päiväksi niin ajoimme autolla tutustumaan alueeseen.

Aloitimme reittimme suuntaamalla pieneen, ihastuttavaan kylään nimeltä Cong. TripAdvisoria selanneena halusimme käydä tutustumassa Monk's Fishing Houseen sekä Asford Castleen. Meillä oli suunnattomia vaikeuksia löytää koko kylä, pyörimme pitkään Asfordin ympärillä olevilla teillä ja jollain pienellä kirkolla.. Lopulta onneksi löysimme kylän ja oikean alueen.

Koko kylä linnoineen oli aivan upea! Olisin mielelläni jäänyt tuonne pidemmäksikin aikaa, mutta etsintöjen jälkeen olimme aivan läpimärkiä. Asford Castleen olisi ollut myös kiva tutustua, mutta paikka oli suljettu yleisöltä häiden vuoksi. Minkähänlaista tuolla olisi järjestää häät? 

Monk's Fishing House oli joen päällä oleva pieni mökin raunio, josta munkit ovat kalastaneet tuoretta kalaa linnan väelle. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde! Näimme jopa kalan hyppäävän ja vannoutunut perhokalastaja -mieheni mukaan se oli jopa aika iso. Alue oli melko siisti, muutama tölkki löytyi. Kauniina päivänä kannattaa varmasti kävellä enemmän puistossa ja ympäristössä; tämän lisäksi löytyy linna, kirkko, vanha hautausmaa ja pieni kylä ihan joen varrella. 

Congista matka jatkui kohti Kylemore Abbeyta. Hienolla säällä olisimme varmasti menneet sisälle tutustumaan linnaan sekä puutarhaan, mutta tällä kertaa päätimme ihailla rakennusta porttien ulkopuolelta. Linna on aivan vuoriston juurella ja oli todella kaunis ja vakuuttava näky. Vähän harmittaa että ei käyty sisällä, mutta jäi jotain ensi kertaan :) 

Kylemoresta seuraavana kohteena oli Connemara Visitor Center. Täältä olisi Diamond Hill -reittikin lähtenyt. Sateen vuoksi emme viittineet kiertää suunniteltua reittiä, mutta löysimme kauniin luontopolun. Luontopolku oli ihanan rauhallinen, vihreä ja mielettömän kaunis. 

Luontopolku antoi parastaan, suosittelen tätä kaikille. Reitti ei ole pitkä, mutta sisältää rappusia ja kyllä tässä hengästyykin vähän. 

Connemara Visitor Centeriltä lähdimme ajamaan Wild Atlantic Wayta takaisin Galwayhin. Poikkesimme ajamaan Sky Roadin sekä syömässä Clifdenissä. 

Maisemat ovat henkeäsalpaavat. Ei voi muuta sanoa. 

Minusta tuntuu että toistan itseäni jatkuvasti. Jokainen paikka on ihana, ihastuttava, upea, käymisen arvoinen tai muuta. Mutta niin se on. Irlanti vei sydämen ihan kokonaan ja voisin palata tuonne koska tahansa. Niin paljon tuli nähtyä, mutta niin paljon jäi vielä näkemättä. 

Ai niin, vinkki Irlantiin matkustaville. Reitti tosiaan kannattaa ajaa niin päin että rannikkoa pitkin ajetaan Galwayhin päin, eikä poispäin. Näin maisemat ovat kauniimmat. Saatiin tämä vinkki maatalon emännältä :)

Toinen päivä Irlannissa/ Tullamore D.E.W

Aamupalan ja auton hakemisen jälkeen alkoi Road Trip! Autolla ajaminen jännitti kumpaakin ja yritin oikeasti parhaani olla sanomatta tai kommentoimatta.. Onnistuin aika hyvin ;)

Dublinista suuntasimme auton nokan kohti Galwayta, mutta ensin kävimme Tullamoressa tutustumassa Tullamore D.E.W:n vanhaan varastorakennukseen. Meillä mies tykkää viskeistä ja ajattelin, että tislaamokierros olisi kiva. Tullamore valikoitui kohteeksi, koska oli matkan varrella ja vaikutti tutustumisen arvoiselta paikalta.

Varasin liput netistä ennakkoon Visitor Centerin omilta sivuilta. Meidän kierroksen nimi oli Curious Taster's Journey. Tähän kuului kierros Tullamore D.E.W:n historiasta, viskin valmistuksesta sekä lopuksi meillä oli pieni maistelukierros. Hintaa tälle tuli 12,00€/hlö ja todellakin oli sen arvoinen!

Mähän en tiedä viskin valmistuksesta mitään. Pelkäsin ensin että jääkö kierros mulle tylsäksi, kun en ymmärrä mitään. Onneksi tämä huoli oli turha, koska kierros oli suunniteltu hyvin ja meidän opas oli eriomainen. Nainen oli tosi mukava, tiesi oikeasti viskistä -lisäksi irlantilainen huumori vaan uppoaa minuun ja muihinkin nähtävästi.

Näitä kierroksia alkoi päivän mittaan useampi. Me odottelimme noin puoli tuntia kierrokselle pääsyä. Ei haitannut, joimme ravintolassa yhdet oluet/siiderit ja istuskelimme terassilla. Ruokaakin tuolta olisi saanut, mutta hotelliaamupala painoi vatsassa vielä. Ruoka kyllä näytti herkulliselta!

Viski -tasting oli tosi kiva vaikka en (vieläkään) ole suuri viskin ystävä. Oli hauska maistella kolmea erilaista tuotetta ja oikeasti erottaa ne maut ja mausteet juomasta. Tastingin jälkeen kävimme vielä lahjatavara -puolella, josta mukaan lähti tuliaisten lisäksi omaan kaappiin tuliainen :) Ehkä jonain syksyisenä lauantai iltana lasillinen viskiä tulee tarpeeseen ja voi palata hetkeksi tähän ihanaan paikkaan <3 

Tullamoressa emme valitettavasti kerenneet enempää kiertelemään, mutta kaupunki oli kyllä kaunis ja varmasti sen arvoinen että siellä voisi viettää enemmänkin aikaa. 

Kokemus Europcarilta vuokraamisesta + autolla matkustaminen Irlannissa

Otsikko on pitkä ja niin on postauskin, mutta toivottavasti tästä joku saa hyödyllistä tietoa mikäli aikoo matkata Irlannissa autolla :)

Toisena matkapäivänä menimme takaisin lentokentälle, josta haimme kämäsen pienen Hyundaimme.
Auto tosiaan oli pieni, kämänen, mutta oikeasti ihan mukava. Sopivan pieni noille Irlannin todella mutkaisille teille! Ainut miinus autossa oli ilmastoinnin puuttuminen, vaikka varasimme sellaisen auton. Huomasimme kuitenkin vasta kun olimme jo lähteneet parkkipaikalta.

Kämänen, pieni Hyundai 

Auton vuoraaminen Europcarin kautta oli ihan ok, joskin asiakaspalvelussa heillä on kyllä parantamisen varaa.. Lentokentän tiskiltä saimme kyydin isommalle parkkialueelle, josta auton sai lunastaa. Europcarin kuski oli älyttömän mukava ja nauratti Irlantilaisella huumorilla koko bussia :D Ihan huippu tyyppi ja todella sopiva työtehtäväänsä!

Lunastusvaiheessa taas asiakaspalvelija nainen olisi vaikka voinut kokeilla hymyilemistä, se kuulemma auttaa jonkin verran. Nainen oli niin hapan ja muuttui vain ennemmän happamaksi kun emme ottaneet hänen tarjoamaan lisävakuutusta. Meillä oli jo kolmannen osapuolen vakuutus, mutta kaikki vuokrafirmathan haluavat myydä omansa.

Pääsimme kuitenkin autolle ja tarkastimme sen. Otimme tarkasti kuvia ja kävin pyytässä tarkastusmiestä paikalle, koska autossa oli naarmu jota ei ollut listassa. Naarmu oli takaluukun kohdalla, tullut varmasti kun matkalaukkua on otettu autosta pois. Tarkastajaa oli vaikea saada paikalle, ei oikein huvittanut tulla. Kun hän tuli paikalle, totesi vain ettei noin pienistä naarmuista välitetä. Silti heidän listassa oli alle sentin kokoinen naarmu, mutta ei tätä vaikka oli leveä ja minusta näkyvämpi.

Varaaminen oli kuitenkin helppoa, mutta paikanpäällä ihmiset olisivat voineet olla ystävällisempiä. Lisäksi kolmannen osapuolen vakuutus oli aika sekava ja jouduimme monta kertaa tarkistamaan, että onhan vakuutus voimassa.

Matka sujui hyvin, eikä kolareita sattunut. Välillä toki oli pakko laittaa silmät kiinni kun paikalliset ajoivat teillä kovaa ja ohittivat ihan hulluissa paikoissa. Ja niistä kapeista teistä.. Oletteko koskaan ajanut mökkitietä? Tietä johon mahtuu just kaksi autoa? Sellaisia tiet ovat Irlannissa. Siis kaikki tiet. Moottoritie välillä Dublin-Galway on isompi. Vähän.

Ennis, County Clare

Irlannissa ei ole samanlaisia ohitusteitä kun täällä meillä päin. Yleensä tiet menevät kaupunkien läpi, ja tiet ovat ylläolevan kuvanlaisia. Parkeerata saa kummallekin puolelle katua, mutta onneksi on isompia parkkipaikkoja. Parkkimaksut ovat aika pieniä, joten sakkoa ei kannata ottaa.

Autolla matkaavan kannattaa ottaa huomioon teiden kapeus ja niiden huono kunto. Navigaattori saattaa näyttää helposti muutaman tunnin matkaa, joka venähtää helposti lähes kolmeen tuntiin! Ajoissa kannattaa lähteä, koska teillä ei voi ajaa kun n. 60 km/h. Joillakin teillä on tiemaksuja, mutta ne ovat pienet, eivätkä syö budjettia. 

Ai niin! Viimeisenä kannattaa ottaa huomioon, että tiellä ei muuten väistetä mihinkään.. Koska tien vierestä nousee yleensä kivimuuri :D Eläimiä saattaa myös vaellella vapaana, mekin "törmättiin" matkalla lehmiin, lampaisiin ja hevosiin, jotka kulkivat vapaana.

1. Päivä

Huono matka -blokkaaja tässä hei! :D Reissun jälkeen onkin ollut hillitön kiire joka paikkaan, eikä tänne oo kerennyt ollenkaan tulla.. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kasata tänne kirjoituksia ja muistoja.

Saavuimme Dubliniin kuuden aikana illalla, ja ensimmäisenä suuntasimme bussilla hotellillemme. Helposti löysimme perille ja saimme hotellihuoneen. Huone oli ihan perushuone, siisti ja mukava. Hotelleista kerron sitten erikseen, mutta pikaiselle käynnille Prelimer Inn on sopiva. 

Nälkähän matkustamisessa tulee ja suuntasimmekin ruokailemaan. Ruokapaikaksi valikoitu Hogs and Heifers Rockin' Bar & Grill. Paikka oli muutaman minuutin päässä hotelilta ja vaikutti sellaiselta paikalta josta saa hyvää ruokaa.

Ja olihan se ruoka hyvää! :P Tilattiin kummatkin tuollaiset ribs -annokset ja nälkä lähti. Maistoin myös irlantilaista siideriä, Bulmersin omenasiideriä. On muuten paljon parempaa kuin Suomen kaupoissa myytävät litkut, tuossahan maistui ihan aito omena :) 

Ruuan jälkeen kävelimme Swordsissa hetken, jonka jälkeen menimme nukkumaan. Raskas matkustuspäivä vaati veronsa.