- kaksi vuotiaana Norjan reissu, joka oli äidin ja isän häämatka
- useampi Ruotsin reissu. Laivalla. Ei olla siis käyty maissa, mutta kai se lasketaan?
- kaksi kertaa ala-ikäisenä Tallinnassa. Vanhempien kanssa.
- kerran täysi-ikäisenä Tallinnassa. Ilman vanhempia.
- Vaasa-Uumaja-Tornio-Vaasa Road Trip viime kesänä.
- työmatka Norjaan. Alle 24h matkustamista, ensimmäinen lentomatka.
- Irlannin reissu.
Ett' sillee. Kaikista hyviä muistoja (paitsi ensimmäisestä Norjan matkasta, koska ikä), mutta oon aina kaivannut matkustamaan. Olen aina haaveillut matkustamisesta ja erilaisista paikoista, joissa voin kokea kaikkea hienoa. Ja niitä kohteita riittää! Tänäänkin käytin yhden kahvitauoistani vain haaveilemiseen Espanjan matkasta..
Irlannissa näin ja koin upeita asioita. Mutta se rakkain, se kaikkein kaunein maisema on täällä -kotona. Tänne minä kuulun, tämä on minun paikkani. Merenkurkun saaristo. Täällä minä tunnen olevani parhaimmallina ja vapaimmillani.
Minulle meri on tärkeä ja rakas elementti. Olen aina asunnut lähellä merta ja minulle on äärimmäisen vaikea ajatus asua sisämaassa. Siihenkin varmasti oppii, mutta meri on jotain niin kaunista. Se on samalla pelottava ja vihainen, samalla tyyni ja rauhallinen. En tiedä mitään parempaa kuin istua Rönnskärin länsikallioilla ja katsella aaltoja. En tiedä mitään rauhoittavampaa kuin katsoa auringonlaskua horisontin taakse.
Minulla on kunnia myös nähdä merta sieltä, mistä kovin moni muu ei sitä näe. En ole kokenut koskaan mitään yhtä jännittävää, enkä yhtä rauhoittavaa kuin silloin kun saan sukeltaa pinnan alle.
PS. Kaikki postauksen kuvat ovat vuodelta 2016, sukellusreissuilta otettuja otoksia. Kaikki on samalta seudulta napsittu. Meri muuttuu hetkessä tyynestä vihaiseksi, vihaisesta tyyneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit ja kommentoit! :)